Muutama vuosi sitten kantaessani taas jälleen kerran selkä vääränä kahta papusäkkiä eläinruokakaupasta autoon ja sieltä kotiin, aloin miettimään koko homman järjellisyyttä. Meillä syötiin laadukasta jättikoiran nappulaa ja jätökset olivat myös ISON koiran jätöksiä. Pienemmät söi nekin laadukasta kuivanappulaa ja tekivät vähän pienempiä isoja jätöksiä. Aloin miettimään, että kuinka kummonen hyötysuhde nappulalla sitten onkaan, kun jokaisen lenkin yhteydessä sitä kakkaa näyttää aina vain riittävän.

 

Jokakeväisen kakkapartiointi takapihalla paljasti karun totuuden, nappulakakka ei todellakaan maadu niin vain. Se tuntuu olevan ikuista ja sitä kakkaa on paljon viiden koiran taloudessa vaikka niitä läjiä sieltä pihalta yritetään suht' usein siivota pois. Kun uusi lumi sataa päälle, niin jo on pari kakkaa piilossa odottamassa kevättä.

 Olin aikaisemmin lukenut barffaamisesta ja miettinyt, miten vaikealta se kuulostikaan. Niin paljon punnitsemista ja laskemista. Suden ruuansulatuselimistön vertaaminen on varmaan sama kuin vertaisi ihmisen elimistöä apinan vastaavaan. Näin ollen hautasin ajatuksen varsinaisesta barffaamisesta (bones and raw food = luita ja raakaa ruokaa ). Siinä lihan ja luiden suhde on hieman eri kuin tässä luonnonmukaisessa raakaruokinnassa.

 Evoluution matkassa koiran elimistö luultavasti on jo ajat sitten tottunut käsittelemään sekaruokaa, joka sisältää samoja aineksia kuin ihmisten ruokakin. Pelkkä luun ja lihan syöttäminen ei mielestäni ole koiralle sen luonnonmukaisempaa kuin nappulan syöttäminenkään. Kuinkakohan kauan koirat ovatkaan eläneet ihmisten ruuantähteillä? Jos vertaa sitä siihen kuinka kauan koiranruokaa on saanut säkistä? Koiranruokateollisuus on suhteessa melko tuore keksintö, koirankeksejä valmistettiin jo 1860 luvulla mutta varsinainen koiranruokateollistuminen asettuu lähemmäksi 50-lukua. Joka tapauksessa koirankeksien keksimisestäkin on vasta vähän reilu 150 vuotta, kun nykykoiramme polveutuvat n. 15 000 vuotta sitten eläneistä koirista.

 

Varmasti on helpompaa kipata kuppiin 900g papuja miettimättä sen enempää, onhan koirat eläneet vuosikymmeniä nappularuualla. Minä kuitenkin päätin ruokkia koirani niinkuin ruokin lapseni ja itseni, miettien mikä on hyväksi ja mikä ei. Nappuloissa on paljon erilaisia lisäaineita ja väriaineita, valitsi melkein minkä nappulan tahansa. Joissakin nappuloissa lihan osuus on naurettava, säilykkeissä suorastaan itkettävä. Kun teen koirien ruuan itse ja annan päivittäin tuoretta lihaa ja luita, niin koirani eivät saa tarpeettomia lisäaineita, eivätkä tarpeettomasti hiilihydraatteja, jotka eivät koiran lyhyessä suolistossa ole kuin läpikulkumatkalla, jonka vuoksi ne ulosteetkin ovat niin valtavia.

 Aloitin luonnonmukaisen ruokinnan koko laumalla helmikuussa 2011 kertaheitolla, kun viimeinen nappula oli hävinnyt kupista. Muistan kuinka raahasimme mökille koirille viikon ruokatarpeiksi ISON määrän broilerinsiipiä, jauhelihaa sekä juuri tätä projektia varten ostetun digitaalivaa'an, jonka avulla mittasimme noin annoksia. Ruokamäärän laskin niin, että jokaisen koiran päivä annos on noin 2% painosta. Bernhardinkoira Olmolla (70kg) se tarkoittaa 1400g jaettuna kahteen eli 700g aamuin illoin. Aamulla lihaisia luita ja illalla lihapuuroa, josta puuron osuus kolmasosa. Iltaruoan yhteydessä lorautan sekaan öljyä ja kuureina merileväjauhetta. Puuroon lisään aina valkosipulia, joka pitää muuten näin punkkiaikaan punkit loitolla varsin tehokkaasti. Puurojen ja soseiden pääasiallinen tehtävä on pitää uloste hyvin liikkuvassa muodossa.

 Sisäelimiä meillä syödään pari kertaa viikossa, maksapäivä meillä on maanantaisin. Kananmunan heitän kuorineen puuron sekaan, sekä päivällispöydästä jääneet salaatintähteet hurautan tehosekottimella soseeksi. Lihoina broileria, nautaa, possua, kalkkunaa, poroa, hevosta ja jopa majavaa. Riistakausina jänistä, hirveä ja kanalintuja, jos emännältä sattuu jäämään. Kalaa kerran viikossa ja annan myös piimää (erittäin hyväksi havaittu, jos Olmolla närästystä) ja raejuustoa silloin tällöin. Öljynä käytän lähinnä lohiöljyä, mutta jos ei sitä ole, niin sitten ihan mitä vain. Eläinperäinen öljy varmasti on tehokkaampaa koiralla, kuin kasvisperäinen.

 Tässä kohtaa päästään taas kakkaan, "nappula vuoden" keväällä olin hukkua siihen, ekan raakaruokinta kevään saldo oli yksi säkillinen, josta suurin osa oli alkuvuodesta tulleen pennun, joka söi nappulaa. Nappulaa siitä syystä, että vaikka kuinka vannon nykyään luonnonmukaisen ruokinnan nimiin, en uskalla kasvattaa Bernhardinkoiraa ylös sillä. Tiedän että jättikoiria kasvatetaan barffilla pennusta isoksi, mutta itselläni ei sitä tietotaitoa ole tarpeeksi. Tai ehkä koiranruokateollisuuden mainoskampanja on saanut minut uskomaan, että jättirotuista EI VOI kasvattaa ylös muulla, kuin siihen tarkoitetulla nappulalla. Niin tai näin, ehkä jo seuraava Bernhardinkoirapentu meilläkin kasvaa raakaruokinnalla.

 Hihittelin ajatukselle että olisin kuvannut lumen alta paljastuvan nappulakakan ja raakaruokintakakan. Säästän teidät niiltä kuvilta, mutta kerron että sekin näkyvä osa siitä itsestään, joka sieltä lumen alta pilkistää, on lähes jo kadonnutta jauhoa. Luukakat tosin kestävät kauemmin maatua, joten niitä sitten poimittiin talven jäljiltä säkkiin nappulakakan seuraksi.

 Meidän lauman lihat ja luut haetaan pääsääntöisesti Kennelrehun autolta, mutta käymme hakemassa täydennystä myös raakaruokaa myyvistä lemmikkieläinliikkeistä. Puurot paistelen uunissa ja soseet pyöräyttelen tehosekoittimella. Koirien eväitä varten on pyhitetty yksi iso pakastin, joka uhkaa jäädä pieneksi, yksi niistä raakaruokinnan kahdesta miinuksesta on juurikin se, että on oltava tilaa pakastimelle, jossa on vain ja ainoastaan koiranruokaa. Se toinen miinus on se, että pitkille reissuille ruuan pakkaaminen on vähän hankalampaa kuin nappulan pakkaaminen.

 Luonnonmukaisen ruokinnan plussia on sitten vähän enemmän:

Tiedän tarkalleen mitä koirani syövät

Hiiva on lähtenyt kokonaan yhden koiran korvasta

Ruokintakustannukset ovat pienentyneet

Koirien ilmavaivat ovat kadonneet kokonaan

Olmon ”tyhjänmahan” oksentaminen on kadonnut kokonaan.

Koirien hampaat pysyvät puhtaina

Turkit kiiltää

Koirat ovat tyytyväisemmän oloisia

Ei enää jätesäkkiä lenkillä mukana, pieni pussi riittää.

Voin syöttää koirille lähes mitä vain ilman että vatsat menevät sekaisin. Koulutuspaloina kuivanappulat on koirien herkkua nykyään kun eivät saa niitä kuin harvoin, vähän niinkuin karkit lapsille.

 Ei tämä siis mitään rakettitiedettä ole, maalaisjärjellä selviää hienosti. Kun seuraavalla kerralla teet itsellesi ja perheellesi ruokaa, tekisitkö samalla koirallesi?

 

*artikkeli julkaistu mukaellen Bernhardinkoiralehdessä kesällä 2012, ihan itteni kirjoittamana.