Yleistä Bretagnenbassetista

Bretagne syttyy metsällä ja "sammuu sisällä". Se rakastaa pitkiä metsälenkkejä, mutta yhtä mielellään se tulee sohvalle viereen kun katsot telkkaria, luet lehteä tms. Bretagnen kanssa voi harrastaa melkein mitä vain. Kaikkein innokkain se on jänismetsällä ja jäljestyshommissa, mutta löytyypä kyseisen rodun edustajia myös tottelevaisuuskoulutuksista ja jopa agilityn parista. Kouluttajalta vaaditaan hieman kärsivällisyyttä ja paljon huumorintajua.

Bretagne on jänismetsällä kelpo kaveri. Etsii sitkeästi ja ajaa komealla haukulla. Myös verijäljellä tämä koira on kuin kotonaan.

Bretagne oppii melko helposti, jos motivaatio on kohdallaan. Sen miellyttämishalu ei kuitenkaan ole kovin korkea, eli se tekee kun tahtoo. Jos palkkiona on jotain herkkua, niin yleensä se tahtoo. Kyseessä on melko itsenäinen rotu, joka kuitenkin yleisesti tulee toimeen muiden koirien kanssa. Onhan kyseessä kuitenkin alun perin laumassa ajava koira. Bretagne löytyy myös monesta kissallisesta perheestä. Lasten kanssa Bretagne tulee toimeen hienosti, jos on pienestä pitäen pikkuihmisiin tottunut.

Bretagnet eivät ole haukkuherkkiä mutta ilmoittaavat yleensä vieraista.

Bretagne kuuluu nypittäviin rotuihin. Ensimmäisen kerran turkki trimmataan n. 7kk ikäisenä ja sen jälkeen turkin laadusta riippuen puolen vuoden välein. Muuten turkki on erittäin helppohoitoinen, eikä karvaa lähde kovin paljoa trimmausten välissä.

Vaikka Bretagne soveltuukin perheeseen jossa ei metsästetä tms., niin on kuitenkin hyvä muistaa:

*Koira tarvitsee paljon liikuntaa.
*Töitä nenälle (namin piilotusta, metsäretkiä tms.)
*Bretagne omaa suuren riistavietin! Se taas rajoittaa vapaanapidon mahdollisuutta melkoisesti. Tai ainakin saa varautua odottamaan koiraa takaisin.

Bretagne omistajan silmin

Mitä kertoisin Bretagnenbassetista? Sen että se rakastaa sinisiä hetkiä ja tunnetta kun se haistaa yölliset jäniksen jäljet ja kaikki muut metsän hajut. Kuinka sen häntä saa ihan oman elämänsä silloin kun se vainuaa jotain? Millainen ääni lähtee pienestä koirasta? Osaanko kuvailla miltä tuntuu nähdä Bretagne verijäljellä? Kuinka se seuraa nenä tiiviisti maata viistäen jälkeä, jääden välillä hetkeksi miettimään "tästä on muuten mennyt äsken peura" ja jatkaen edelleen tiivistä työskentelyään jäljellä kunnes pääsee määränpäähän.

Vai kertoisinko kuitenkin kuinka se illalla käpertyy viereesi sohvalle kun katsot telkkaria, vaatien rapsuttamaan. Ja kun teet ruokaa niin vieressäsi istuu ainakin yksi Bretagne siinä toivossa että jotain putoaisi.

Tai ehkä kerron siitä kuinka innoissaan se lähtee aina lenkille? Vaikka olisit juuri tullut lenkiltä niin se lähtee kyllä mielellään uudestaan, enemmän se jaksaa kuin sinä ikinä. Eikä se toisaalta valita sitäkään ettei pääse pitkille lenkeille, kyllä se kestää sen kuin bassetti ilman hermoromahdusta. Onnellinen se ei silloin ole mutta kestää kyllä...

Ei, kerron sittenkin siitä kuinka hieno tunne on kun saat motivoitua Bretagnen temppuilemaan. Kuinka innoissaan se tarjoaa uusia temppuja herkkujen toivossa ja kuinka sen silmistä näkee kuinka se miettii. Se hetki kun ymmärrät että yrität liikaa, liian kauan ja liian tosissaan. Sinä hetkenä kun tajuat että pitää ottaa vähän kerrallaan, huvinvuoksi ja vähän leikillään niin siihen Bretagne lähtee, lähtee hyvin mielellään.

Hmph, en tiedä mitä kerron, sen vain tiedän että rakastan noita, pieniä ruskeita luppakorvaisia ystäviä Sydän