12. heinä, 2017

Mitä kuuluu Hilpalle?

Tämä blogikirjoitus on omistettu Hilpan omalle perheelle <3

Siitä tiineyden loppuvaiheessa huonosti syövästä tytöstä on kehittynyt varsin hyvällä ruokahalulla varustettu emo. Se ei todellakaan koskenut mihinkään kermaviiliin, raejuustoon jne eikä ole koskaan niistä pitänyt. Tänäpäivänä se syö ihan mitä vaan ja ihan kuinka paljon vain. Eikä näy kyllä missään että se oikeesti syö melkein 1,5kg päivässä. Hilppa vahtii ainoastaan luunsa pennuilta eli se myös syö ne muualla kuin pentulassa. Jahka nyt ensiviikolla pennuille annetaan ekat kanankaulat järsittäväksi, täytyy kyllä Hilppa laittaa vaikka pihalle, ei jäis pentusille montaa hetkeä järsittävää kun niiden emo imurois kaikki niiden kuonojen edestä :D Tänään se veti ihan huomaamatta pentujen jauhelihat MUN silmien alla... Sitten kävi imettämään pentuja ihan kuin sanoen "joojoo, söin ne lihat mut annan kyl maitoo..." Ja sehän kyllä antaa, vahvaa maitoa.

Hilppa lähtee mielellään kävelylle ja jotenkin siitä saa sellaisen vaikutelman että se jo odottaa elokuuta ja sitä hetkeä kun sen isäntä Teemu lähtee aamuvarhaisella metsään ja päästää Hilpan vapaaksi... Voin kuvitella kuinka se sinkoaa samointein etsimään jänistä, nenä tekee työtään ja se häntä! Siitä itsekin tiedän missä on tuoreet jäniksen jäljet, Domino on samanlainen, hännästä sen näkee ensin. <3 

Hilppa saa lihojen, luiden ja puuron lisäksi nyt Nutrolinin pentuöljyä, probalansin PECT maitohappojauhetta (en tiedä johtuuko siitä vai mistä ettei sitä närästä enää yhtään vaikka syö kuin heppa..) Kananmunankuori jauhetta, merilevää, E ja B vitskutippoja vähän vaihtelevina päivinä. Ja se SYÖ kermaviilit, raejuustot, viilit ja kaiken :D 

Hyvä emo joka hoitaa lapsensa huolellisesti mutta osaa nauttia omasta ajastaankin jo. Eniten se nauttii juurikin siitä että mennään metsään tai ihan vaan lenkille. Saunaankin se pääsee ja tuleekin ihan joka kerta. Saunakoira isolla ässällä! 

Hilppa on sellainen kuin bretagnen kuuluukin olla, sammuu sisällä (paitti ruoka-aikaan) ja todellakin syttyy siellä ulkona. Hilppa on hyväksynyt kaikki tulevat pennun omistajat, se on hyvä se, en voisi luovuttaa yhtään pentua ilman emon hyväksyntää.

 Ainoa pikku miinus Hilpassa on sama kuin sen emossa... Siivoan ihan jokapäivä kissanhiekkalaatikot. Ja AINA ne löytää sieltä herkkuja... Ja voisin väittää että nyt Hilppa söisi kissankakkaa vaikka emänsä Dominon puolesta.