14. heinä, 2017

Kalkkikramppi = kauhujen yö...

Eilen oli ihan normaali päivä...

Miia oli tullut aamusta pentuja ja Hilppaa kaitsemaan ja oli käyneet ihan metsälenkilläkin. Emmi tuli tuomaan Carmaa hoitolaiseksi ja samalla sitten vietimme illan jutellen ja pentuja ihmetellen. Muut suostuu syömään lihaa ja kermaviiliä paitsi Elena...  Kaikki oli vielä klo 22 ihan hyvin kun Miia käytti Hilpan iltakävelyllä korttelin ympäri.

Mentiin nukkumaan varmaan ennen yhtätoista. Heräsin ekakerran puolen yön jälkeen päästämään Hilppaa ulos kun se vinkui. Laskin sen pihalle ja kuikuilin mitä tekee, niin pimeää että en ihan hahmottanut kävikö kakalla vai pissalla mutta tuli sitten ihan normaalisti sisälle. Takas pentuhuoneeseen ja aattelin että sillä oli silkka kakkahätä. Kun sitten heräsin uudelleen vingahteluun varttia vaille kolme, olikin jo kiire. Tajusin heti huoneen oven avattuani että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hilppa käveli huojuen ulos ja läähätti, lämpö oli 39,4  Soitin samointein Hattulan Evidensian päivystykseen että me lähdetään NYT. Puhelun aikana Hilppa läähätti yhä vaan enemmän eikä tasapaino pitänyt enää yhtään. Lisäksi hankasi kuonoaan lattiaan, sohvaan yms.

Herätin Miia, kannoin kouristelevan Hilpan autoon ja lähdettiin kohti Hattulaa. Olen ennenkin ajanut melko kovaa Hämeenlinnaan, niin koiran, kissan kuin lapsenkin vuoksi mutta nyt tuntui siltä että kohta ei ole enää kiire... Hilpan silmissä oli sellainen tuskainen ilme jonka kuvittelisi olevan jollain kuolevalla eläimellä. Koska alla oli vain mun pieni punainen Clioni, ei päästy ihan lentokonevauhtia motarillakaan vaikka nopeusrajoitukset kyllä oli vaan koristeena. Piti aatella myös sitä että jos osuu pieneenkään eläimeen kovalla vauhdilla niin se omakin kiire loppuu aika pian.

Oltiin Evidensiassa hieman ennen puolta neljää, laskin Hilpan vastaanoton lattialle johon se jäi kyljelleen, nopeasti huohottaen ja valkoinen lima suusta vaahdoten. Tietojen otto tuntui ihan turhalle, olin ihan varma että Hilppa kuolee siihen eläinlääkärin lattialle viimeistään kun autoon ei vielä jäänyt. Aika siinäkin tuntui pysähtyneen, kaikki tapahtui kuin hidastetussa elokuvassa kun tuijotin kelloa ja yritin tajuta että kokoajan joku tekee jotain. Eläinlääkärin saapuminenkin tuntui kestävän tunnin vaikka todellisuudessa sekin kesti vain muutaman minuutin kun olimme vastaanottohuoneessa.

Eläinlääkäri tuli, kuunteli sykkeen, mittasi lämmön (40,2), ja pikaultrasi kohdun. Totesi ettei jäädä odottamaan mahdollisia verikokeen tuloksiia vaan laitetaan heti tippaan, kalkkia suoneen. Menin odottamaan odotushuoneeseen huonoja uutisia. Klo 04.00 eläinlääkäri asteli Hilpan kanssa odotushuoneeseen, Hilppa tuli omin jaloin häntä vähän heilui <3 Hieman se vielä hankasi kuonoaan mattoon ja lääkäri sanoi että pistetään toinen satsi vähänajan kuluttua. Ihan viime hetkellä oltiin menty, jos oltais jääty yhtään kuppaamaan tai jotain olisi matkalla sattunut ja viivyttänyt meidän menoa, ei meillä olisi enää Hilppaa...

Toisen satsin jälkeen se jo juoksi huoneesta mun luokse ja häntä heilui jo ihan reippaasti, se oli taas oma itsensä <3 Pennut vieroitetaan NYT ja maidon tulo lakkautetaan lääkkeellä... Hilppa saa käydä hoitamassa muttei imettää enää lapsiaan :( Muiden kanssa tuskin tulee ongelmaa mutta meidän pikkuinen Elena, se tykkää kovasti maidosta eikä niinkään lihasta.. Ostin siis korviketta.

Oltiin takas kotona viiden jälkeen, Hilpalla oli jo nälkä. Miia oli käynyt siivoamassa oksennukset pihalta, ripulit pentuhuoneesta joita en ehtinyt kyllä hädissäni edes huomaamaan.

Miian kanssa nukuttiin vielä tunti ja sitten alettiin miettimään pentujen ruokintaa uudessa valossa, neljästi päivässä ja Elena pitäisi saada juomaan maitoa jotenkin... Hilppa voi luojan kiitos nyt hyvin, on kuin ei olisi ollutkaan viimeisellä matkallaan.

Lähdin töihin, pieni huoli sydämessä mutta Miia on onneksi hoitamassa koko laumaa <3