Sateenkaarisilta

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon

Osku

Harmaanorjanhirvikoira sekoitus

*5.1.1986 - 7.2.1995

Ensimmäinen koirani, ikuisesti muistoissani.
Suuri persoona jota ei sanat riitä kuvailemaan

RONJA

Lk.Bernhardinkoira
 (St. Herbant Fidzi)
* 25.8.1994-1.1.2002

Ihan pienestä saakka halusin lyhytkarvaisen Bernhardinkoiran.
Niin tuli taloon Ronja. Koko ikänsä sairasteli enempi tai vähempi, mutta luonne oli kultaa. Koira joka rakasti kaikkia hyvin paljon, elämäni koira joka lähti aivan liian varhain.
Ronjan kanssa harrastelimme tokoa sekä hakua.

MIRO

Parsonrussellinterrieri
(Ring Tail Nelson)
* 5.12.1995-4.6.2008

Suurella egolla ja vieläkin suuremmalla sydämellä varustettu Parsonpoikamme.
Muista koirista Miro ei pitänyt, mutta perhettään rakasti suuresti.
Miron lempilaji oli tokoilu mamman kanssa

 

NANA

Parsonrussellinterrieri
FIN MVA Ring Tail Spitfire)
* 24.08.2000-1.1.2011

Alun perin sijoitukseen kasvattajalta ja emännälle näyttelykaveri. Luonteeltaan melko terävä sähikäinen, jolta ei virtaa koskaan puuttunut.
Aina siellä missä tapahtuu! Vaikka kokoa oli vähän, niin luonnetta oli sitäkin enemmän. Kuitenkin Nana oli erittäin avoin ja iloinen tyttö, jota seuratessa ei voinut kuin tulla hyvälle tuulelle.

URI

Uri (HOVRIKET'S MIDAZ MYZING)

*3.5.2005-20.5.2014

Bretagne joka todellakin kulki omia polkujaan. Vapaaksi päästessään painoi korvat hulmuten kaukaisuuteen tullen kyllä aikanaan takaisin. Koira johon ei voinut olla kuitenkaan rakastumatta siitä hetkestä kun sen tapasi. Sen häntä heilui aina, siitä tiesi missä Uri makoili. Kopkopkop, häntä rummutti lattiaa
Kuusi vuotta se eli meidän laumassa ja luovuttiin mitä parhaimpaan kotiin ystävien hoiteisiin urosten keskinäisten kemioiden vuoksi. Se sai elää lopun elämäänsä poikansa Vellun seurana ison perheen rakastamana. En ole katunut hetkeäkään päätöstä, Urin oli hyvä olla Kiitos Jalmarille ja Saaralle
Uri oli enemmän kuin koira, se oli jotain mitä ei sanoin pysty kuvaamaan. Sen tunteneet kyllä tietävät mitä tarkoitan Suuri persoona <3

 

NOPPA

Noppa (Meccala Ihanainen)

4.4.2003 - 14.9.2016

Tämän tytön luonne oli kuin suoraan Bretagnen rotumääritelmästä; "intohimoinen metsästäjä ollen samalla erinomainen seuralainen, sosiaalinen, omaan perheeseen kiintyvä sekä tasapainoinen"”.

Nopan kanssa harrastelimme pääsääntöisesti MEJÄ:ä, mutta olemme myös käyneet ajohommiin tutustumassa. 2010 syksyllä Noppa ajoi ensimmäisessä ajokokeessaan AVO1-tuloksen siirtyen suoraan VOI-luokkaan.

 

OLMO

GRAPEVINE MOUNTAIN SPIRIT

* 27.7.2007 - 28.4.2016

Olmo oli omaa perhettään syvästi rakastava ja hyvin perhekeskeinen.
Ystävät olivat ystäviä isolla Y:llä, mutta muita saatettiin vähän haukkua.

Olmon kanssa tokoiltiin ja siitä se kovasti tykkäsi.